Tiistaina 22.9 teimme tähtitieteen kurssilaisten ja henkilökunnan edustajien voimin vierailun Vaasaan, Söderfjärdenin meteorikraaterin Meteoriihelle. Matka Vaasaa kohti taittui joutuisasti, ja saavuimme paikalle juuri ajoissa todistaaksemme suurten kurkiparvien iltaisen vaelluksen yönviettosijoilleen merelle.
Meteoriihellä meitä odotti esittely, jossa kerrottiin kraaterin syntymästä ja rakenteesta, sen alueella tehdyistä tutkimuksista, sekä alueen historiasta ihmisasutuksen aikana. Esitelmän aikana myös kiersimme läpi Meteoriihen näyttelyn, jossa esitteillä oli mm. erilaisia kraaterissa esiintyviä kivilajeja, sekä mallinnus kraaterin tutkimusta varten poratusta, satoja metrejä syvästä reiästä. Auringon laskettua siirryimme observatorion puolelle katselemaan Vaasan Andromedan jäsenten meille tarjoamaa toista esitystä, jossa meille näytettiin kuvia yötaivaan kiinnostavista kohteista, sekä kerrottiin taivaan katseluun käytetyistä laitteista. Lopuksi siirryimme tarkkailemaan yötaivasta observatorion pääkaukoputkella, sekä kahdella kannettavalla pelikaukoputkella. Taivaan tarkkailu kesti muutaman tunnin ajan, jonka jälkeen matkan oli jatkuttava kotia kohti.
 |
| Kuu kuvattuna kaukoputken avulla. Kuva: Rasmus Haapaniemi |
Erityisesti taivaan katselusta moni oli silminnähden kiinnostunut, ja se olikin omasta mielestäni vierailun ehdoton kohokohta. Kaukoputken käyttö toi konkreettista kosketusta aiheeseen, jota ennemmin oltiin voitu käsitellä vain teorian kautta. Vastaavan kaltaiset tapahtumat ovatkin erittäin tärkeitä, etenkin kokeettomalle ja kirjattomalle kurssille, jossa tunteja on varsin vähän. Ne herättävät oppilaissa kiinnostusta ja innostavat toimimaan oma-aloitteisesti. Retkellä oli myös mahdollista saada paljon yleistietoa taivaan tarkkailusta harrastuksena.
Osittain hankalan retkestä teki se, että osallistujia oli paikalla niin paljon. Meteoriihen observatorion tilat ovat suunniteltu pienelle ryhmälle, ja kaikki osallistujat tuskin pääsivät näkemään kaikkia kohteita, joihin observatorion kaukoputki osoitti. Ryhmän ohjaaminen olisi myös ollut pienessä tilassa hankalaa, joten jouduttiin turvautumaan avoimeen ratkaisuun, jossa kaikki saivat osallistua toimintaan oman kiinnostuksen mukaan. Aikaa matkalle oli varattu riittävästi ja monen oppilaan kiinnostus ehtikin jo hiipua väsymyksen myötä loppua kohti mentäessä.
Kaiken kaikkiaan vierailu oli positiivinen, kiinnostava kokemus kaikille osallistujille, eikä kotimatkalla linja-autossa kantautunut valituksen sanaa. Itse lähtisin vastaavalle retkelle mielelläni uudestaan, ja toivon että tällaisia mahdollisuuksia tulisi tulevaisuudessa vastaan useammin.
Sami Salo
Sami Salo
 |
| Kuva: Petra Koivisto |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti