tiistai 17. lokakuuta 2017

Fysiikan ja maantieteen integraatiokurssin töitä kaikkien ihailtavaksi

Integraatiokurssiamme tarjotaan opiskelijoille joka toinen vuosi. Toteutus on monimuotoista: Kumpikin opettaja ohjaa viisi luokkatuntia, joilla käsitellään opiskelijoiden toivomia aiheita sekä joitakin aihepiirejä, jotka oepttaja haluaa ottaa esille. Tällainen aihe on esimerkiksi kaukoputket, joista toki on hyvä tietää jotakin, kun taivasta ryhdytään tiirailemaan. kurssin aikana tehdään havaintoja, jotka raportoidaan. Lisäksi jokainen tekee joko yksin tai parin kanssa esitelmän, jotka esitetään koko ryhmälle. Tunnit on lukujärjestykseen sijoitettu kaksoistunniksi aamuun, mutta todellisuudessa suurin osa tunneista toteutuu illalla tähtiretkien puitteissa. Myöskään esitelmien valmistelu ei vaadi läsnäoloa aamutunneilla. Työskentelyalustana käytetään Google Classroomia.

Oman osuuteni aikana käsiteltiin kaukoputkien lisäksi mustia aukkoja, pimeää ainetta ja energiaa, tähtien väriä ja spektriluokkia sekä avaruustutkimusta, jonka kansainvälinen teemaviikko osui sopivasti kohdalle. Erityisen lisän tälle teemalle antoi se, että ryhmässämme on vaihto-opiskelijoita, jotka tekivät hienot esitykset oman maansa avaruustutkimuksesta sekä Suomen oma onnistunut Aaltosatelliittien laukaisu. 
Alla opisklijoiden tekemät työt.

Carola C.


Evelina L. Earth's orbit
The lifetime of the satellite is estimated at two years.


Luca V.
Hilma P.

Milla O ja Julia K.



Julia K-K

Julia H.

Sanni S.

Tiia P.

Julia K-K: Mitä Hubblen jälkeen?



Hubblelle on jo seuraaja, jonka laukaisu avaruuteen tapahtuu näillä näkymin vuonna 2018. James Webb-avaruusteleskooppi on selvästi kehittyneempi kuin vuonna 1990 avaruuteen laukaistu Hubble. Nimensä uusi avaruusteleskooppi on saanut 1960-luvulla NASA:n pääjohtajana toimineen James Webbin mukaan. Avaruusteleskooppia ovat olleet toteuttamassa samat tahot kuin Hubbleakin, eli NASA ja Euroopan avaruusjärjestö ESA päärahoittajina sekä Kanadan avaruusvirasto CSA pienemmällä osuudella.
Vaikka James Webb-teleskooppia kutsutaan Hubblen seuraajaksi, ovat ne todella erilaisia. JWST on erinäköinen ja suurempi Hubbleen verrattuna. Se lähetetään myös kauemmaksi ja se katsoo eri aallonpituusalueella ulos avaruuteen. Se on tyypiltään peiliteleskooppi, jonka suuri ja kovera, 6,5 metrin halkaisijan omaava pääpeili kerää taivaalta tulevaa valoa ja kohdistaa säteet pienempien peilien kautta havaintoja tekeviin laitteisiin. Havaintolaitteet tuottavat kuvia tai tutkivat saapuvaa valoa ja sen jakautumista eri aallonpituuksiin.
Peili ja havaintolaitteet suunnitellaan toimimaan infrapunasäteilyn aallonpituudella parhaiten, koska maapallon ilmakehä suodattaa lämpösäteilyä tehokkaasti, eikä siis maanpäällisillä teleskoopeilla voida tehdä hyvin infrapunahavaintoja. Avaruudessa oleva teleskooppi on täten tuplasti hyödyllinen.
JWST:n pääpeilin pinta-ala on seitsenkertainen verrattuna Hubbleen. Koska näin suurta peiliä ei voida laukaista kokonaisena avaruuteen, rakennetaan se 18 elementistä. Peilit ovat kestävää ja kevyttä beryllium-metallia. Pääpeili on pakattu tiiviiksi paketiksi ennen laukaisua. Laukaisun jälkeen tiivis paketti avautuu, peili liukuu paikoilleen ja napsahtaa tarkasti omaan muotoonsa avaruudessa.
Uutta teleskooppia ei ole suunniteltu astronauttien huollettavaksi, sillä se on varsin kaukana. JWST:n kylkeen asennetaan kuitenkin todennäköisesti kiinnityspiste, mistä mahdollisesti tulevaisuudessa tehtävä robottihuoltaja voisi napata kiinni. Koska robottien varaan ei kannata laskea mitään, suunnitellaan ja testataan JWST huolellisemmin.
Koska JWST ei siis kierrä alla olevaa Maata, eikä teleskooppia tarvitse koko ajan kääntää poispäin Auringosta, voi laitteen rakenne olla paljon Hubblea suoraviivaisempi. Siksi se on oikeastaan vain suuri peili, jonka alla ovat mittalaitteet sekä aurinkosuoja.

Lähde: Tiedetuubi: Hubblen seuraaja: JWST






sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Etäpäivää kotinojatuolista

Teimme opeporukalla radikaalin päätöksen pitää lauantaityöpäivä etäpäivänä. Ajatus tuntui mainiolta myös fysiikan ja matematiikan opettamisen kannalta, sillä nyt oli tilaisuus harjoituttaa oppilaita laskinohjelmien ( ClasspadManager ja Geogebra) sekä YTL:n matikkakeditorin käyttöön. Voimakuvioita sai piirtää myös LibreOfficella.

Minun etäpäivääni kuuluivat kurssit MAY ja fysiikka 4. Käytin työskentelyalustana kummallakin kurssilla Googlen Classroomia, johon annetut tehtävät palautettiin. Lukujärjestyksessä oppitunneille oli annettu omat paikkansa, joten noudatin annettua aikataulua. Julkaisin ohjeistetut tehtävät Classroomissa. Laitoin näkyville myös kaikille yhteisen dokumentin, jonka kautta voisi kysyä neuvoa ja lopuksi kertoa mielipiteensä työskentelystä. 

Kummassakin ryhmässä oppilaat olivat paria poikkeusta lukuunottamatta hyvin paikalla. Fysiikan ryhmässä tehtäviä oli annettu kolme. Kaikki paikalla olleet ehtivät saada valmiiksi vähintään yhden tehtävän, ahkerimmat ja välineiden käyttöön tottuneet oppilaat jopa kaikki kolme. Palautetuista tehtävistä näki, että kakkosluokkalaist osaavat jo melko hyvin käyttää ohjelmia, kaavaeditori on hieman vieraampi.  Kysymyksiä ei tullut yhtään. Siinä meillä onkin seuraava harjoittelun aihe. Jos en osaa, niin kysyn- jos en kehtaa tehdä sitä julkisesti, niin sitten yksityisviestillä. Oma toiveeni tietenkin olisi, että tehtävien ongelmakohdista syntyisi keskustelua myös oppilaiden kesken. Toki tiedän, että näitä keskusteluja käydään epävirallisempien kanavien kuten WhatsAppin kautta.

Matematiikassa ryhmä muodostui ensimmäisen vuoden opiskelijoista, joilla ohjelmien harjoittelu on vielä alkuvaiheessa. Hyvin tunnista selvittiin, tosin palautteessa tuli kommentteja  ohjelmien käytön hitaudesta. Kysymyksiä ei tämäkään ryhmä lähettänyt. 
Opettajana sain tärkeää informaatiota siitä, millaisia ratkaisuja MAY-kurssilaiset tuottavat ja mihin asioihin ohjelmistojen harjoittelussa pitää kiinnittää huomiota. 

Kummankin ryhmän palaute oli erittäin positiivinen. Työskentely koettiin mukavaksi vaihteluksi ja tarpeelliseksi harjoitteluksi kummallekkin ryhmälle. Myös ope tykkäsi tästä kokeilusta.